Kieliä

[extrapenguin]

(2018 Year in Review postponed to next week, when I have more time, less snow to shovel, and a proper keyboard. Have some Finnish instead.)

Lumet on luotu ja sähkötkin ovat lakanneet räpsimästä vuodenvaihteen jäljiltä. (Niin pitkään kuin muistan, joulun välipäivinä on tullut tykkylunta, joka on uudenvuodenaattona putoillut sähkölinjoille ja katkonut niitä.) Aurinko laski jo hiljattain, mutta ennen sitä ulkona taivas oli mukavissa harmahtavissa pastellisävyissä, purppurasta ja violetista sinertävän kautta kellertävään. Mikään ei ole niin nätti, kuin talvitaivas. Matkalla tänne ennen joulua teiden varressa metsät olivat pienessä huurteessa: havupuiden neulaset olivat vihertävän vaaleanharmaita, mutta mäntyjen rungot näkyivät vielä punaruskeina. Nyt kaikki on hangen peitossa. Kaikki tuntuvat ylistävän kevättä ja kesää, mutta talvimaisemat ovat maassa kaunehimmat.

Tänne kotikonnuilleni en pöytäkonetta raahaa, joten olen ollut rahinaisen läppärini varassa. Kävinpähän kirjanmerkkejäni lävitse, jolloin löysin Puolikuivan alkuperäsivuston, jossa suomen kielen ja Suomen kansan alkuperää käsitellään. Miellyttävän yleistajuista luettavaa, vaikka kielitieteitä harrastavana tiedän jo suuren osan asioista. Pääsinpähän lukemaan myös paleoeurooppalaisesta substraatista – kuolleista kielistä, jotka ovat jättäneet jälkensä elävien kielien sanastoihin. Paleoeurooppalaisilla kielillä ei eläviä jälkeläisiä tai sukulaisia ole, mutta eräs on jättänyt saamelaiskieliin paljon sanastoa, ja eräs (eri? sama?) on jättänyt suomeen sellaisiakin yleisiä sanoja kuin "mäki" ja "niemi". Jokin uralilainen – itämerensuomalainen tai para-itämerensuomalainen – kieli on myös jättänyt sanoja venäjän kielen murteisiin ja paikannimiin Arkhangelskin alueella. Janne Saarikiven dissertaatio.

Niin, ja kuulemma mansin kielestä löytyy oppikirja suomeksi, sisältäen hienoja esimerkkilauseita:

Mansien folkloresta kerätyt esimerkkilauseet avaavat aivan uusia maailmoja kielenoppijan eteen: opimme sanomaan mansiksi ’ukkosi vajosi suohon’, ’olet nainut jonkun metsäpirun, jonkun metsähiiden’, ’toverit, tanssimestarimme putosi veteen’, ’hän leikkasi ovensuussa veljiensä suksien mäystimet poikki’, ’olet ryöstänyt minun sisareni, vaikka sinulla ei ole ruokalusikkaa ei keittolusikkaa’, ’oletko sattunut näkemään seitsemää kuuranokkaista metsäkorppiveljestä?’, ’joko sinä tapat hänet tai et tapa, mutta jos joku siihen pystyy niin sinä’ ja ’vittuun mädänneet jätkät, luitako te syötte, kun teillä ei ole voimaa?’. Ainakin minusta tämä on paljon mielenkiintoisempaa kuin oppia kysymään, onko hotellissa vesivessaa tai haluatteko kuulla aikatauluja.

(alkuperäsivulta)

Opinpahan tänään myös, että Sodankylän nimi ei liity sotiin, vaan saamelaiseen Coavván sukuun. (Samaiselta sivustolta.) Etymologioista sun muista kiinnostuneelle itselleni voisin tuon Suomalaisen paikannimikirjan hankkia.

Noista kaikista kieliartikkeleista ja niissä vertailtavista harvinaisemmista sanoista havaitsee myös oman sanastonsa puutteet. Löytyykö mistään "hyvällä suomella" kirjoitettuja tekstinpätkiä, joissa noista harvinaisempia sanoja esiintyisi? Entäs murrekirjallisuus – kuulemma sekin on edes jossain määrin elinvoimainen, mutta googlettamallakaan en löydä. Muutan omaa murrealuettani lähemmäs, mutten varmaan omalle murrealueelleni, ja välillä tulee tippa silmään siitä, kuinka suuri koti-ikävä murretta kohtaan voikin olla. Kerran kuuntelin murrearkistosta (linkki ilmaantunee myöhemmin) kotikontujeni murreäänitteen lapioineen läpi ihan vaan siksi että kuulisin, kuinka joku puhuu niin kuin minä. Ehkä murrekirjallisuuskin tässä hiukan auttaisi.

Comments

[sewn]

Eikös vain olekin mahtavaa, että nykyään Muoto-opin arkiston murrenauhoitteet ovat kaikki digitaalisesti saatavilla. Olen niitä opiskelijan ominaisuudessa jonkin verran kuunnellut, vaikka variaationtutkimus ei oma alani olekaan.

Miltä murrealueelta olet kotoisin, jos haluat tarkemmin kertoa, tai mitkä murteet kiinnostelevat noin ylipäätään? Voisin yrittää miettiä murrekirjallisuussuosituksia. Pohjoissuomalaisessa kirjallisuudessa (joka on ihan oma maailmansa etelän veteliin verrattuna) on paljon ammennettavaa. Savolaismurteiden alueelta löytyy myös paljon, Heikki Turuset ja muut kynällä kyntäjät.

[extrapenguin]

Savostahan minä. Aattelinkin, että sieltä varmaan löytyy kirjailijoita, mutta googletteluun en näemmä osannut oikeita hakusanoja valita.

Käännöskirjallisuuden lukeminen on meh, koska usein kirja käännetään englannista (tai englannin kautta), jolloin luen mieluummin alkuperäiskielellä. Välillä lisäksi on erittäin ilmeistä, että yleiskieli pohjautuu länsimurteisiin.

[sewn]

Nonnii, m'nää oun ite Pohjos-Savosta (tai siitä Savo--Karjala-rajalta, vuan selevähän se raja tok savolaeselle on).

Tässä muutama mieleen tuleva kirjailija laajalta savolaismurteiden alueelta:

- Antti Heikkinen: Pihkatappi. Ei kokonaan murteella kirjoitettu, mutta murredialogia ja murteen värittämää kieltä. Aika perinteinen isästä poikaan -sukupolvikertomus, mutta savolaiseen perheeseen keskittyvänä harvinainen. Tavoittaa maalta kaupunkiin muuttajan tuntemuksia hyvin. Heikkinen on Nilsiästä, pohjoissavolaiselta murrealueelta.

- Heikki Turunen: tunnetuin romaani Simpauttaja, tuottoisa kirjailija. Turunen on Juuasta eli kirjoittaa itäisellä savolaismurteella.

- Reino Rinne: Tunturit hymyilevät. Tuottoisa, undergroundiksi jäänyt kirjailija Kuusamosta, kainuulaismurteiden alueelta. Murredialogia ja kaunista yleiskieltä, joka on mainitsemaasi harvinaisempaa, "vanhaa" luontosanastoa tulvillaan. Lainaan romaanin alusta:

Kirkkaina kimmeltävät avolakiset tunturinhuiput, tummat kuusikkovaarat ja harmaanvihreät männikköiset outamaat ympäröivät isoa järviaapaa, jonka valoa ja kirkkautta liekehtivä lumipinta tunkeutuu monelle taholle aina kaukaisten vaarojen ja tunturien taakse. Suoraan idässä se yhtyy taivaanrantaan. - - Paksutyvisten, lyhytvartisten ja ennen aikojaan kuivuneiden, poikkilatvaisten kuusenterrien ympäröimällä vaaran laella seisoo mies.

Ei savolaismurre, mutta mainittava murrekirjallisuuden helmenä:

- Rosa Liksom: Reitari. Romaani Reidar Särestöniemestä, kirjoitettu peräpohjalaisella murteella. Yksi omia suosikkikirjailijoitani ja -kirjojani.

Jos murrekirjoittamisen historia kiinnostaa, kannattaa perehtyä myös Carl Axel (tai siis Kaarle Aksel) Gottlundiin. Google booksissa onkin näköjään ilmaiseksi Otawa eli suomalaisia huvituksia.

Oletko muuten sattunut lukemaan uutisista savolaismurteella kirjoitetusta gradusta, joka on herättänyt keskustelua? Jani Koskinen teki suomalais-ugrilaiseen kielentutkimukseen gradun kielen ja murteen rajanvedosta. Saarikivi oli toinen gradun tarkastajista. Närää on herättänyt se, että Koskinen käytti nimenomaan murretta, eikä esim. vähemmistökieltä, joka saattaisi tarvita enemmän tällaista aktivismia. Kyseessä ei ole myöskään Koskisen oma murre -- dekaani heitti jo syytöksen kulttuurisesta omimisesta mikä meni ehkä vähän pitkälle, mutta joka tapauksessa tämä on kuohuttanut mieliä...

ETA: Tulipa muuten aika dude heavy -suositukset... Haluan vielä lisätä pari kirjailijaa, eivät myöskään kirjoita kokonaan murteella, mutta savon kieli on läsnä:

- Sirpa Kähkönen: Kuopio-sarja, ensimmäinen teos Mustat morsiamet. Vahvaa historiallista romaania.

- Heidi Jaatinen: Koski. Jaatinen on kiuruvetinen, voitti juuri tällä romaanilla Savonia-palkinnon. (En ole itse lukenut, mutta luotan toisten savolaisten kehuihin.)

[extrapenguin]

Myöhän ollaan melekein nuapureita! Ehkä. :D Kiitos suosituksista, pitääpäs käydä lävitse ajatuksen kanssa. Tuosta Gottlundin teoksesta varmaan aloitan, kun ilmaiseksi sua eikä toimitusaikojakaan tarvitse miettiä.

Jani Koskisen gradusta taisin kuulla, ja siitä olen samaa mieltä, ettei murrevalinta sinänsä "osunut" parhaiten, erityisesti, kun kyseessä ei ollut kirjoittajan oma murre. Kielen ja murteen rajanveto nyt on hämärä paikoittain (mieleen tulee anglosfäärin sanonta "Kieli on murre, jolla on armeija ja laivasto"), mutta tuohon joko kirjoittajan oma murre tai jokin vähemmistökieli, jota teoksessa käsitellään, olisi sopinut paremmin – ellei gradussa juuri savolaismurteita käsitelty. Kulttuurillisesta omimisesta en lähtisi syyttämään, vaikkakin olen saanut ilkkumista osakseni savolaisuuksistani kun yleiskieltä olen yrittänyt puhua. Savolaisia ei kuitenkaan ole sorrettu sen enempää kuin muita suomalaisia, joten vaikka savon murre ei olekaan missään mielessä "prestige"-murre, ei kulttuurillinen valtaero ole läheskään yhtä suuri, kuin esim. Helsinkiläisen ja saamelaisen välillä, joten vertaus neljän tuulen hattuun menee överiksi.

[sewn]

Savolaesia on kaikkialla, ja missä ei ou, ei tarvii ollakkaan. :P

Tuo sortoaspekti on mun mielestä tosi tärkeä muistaa siinä, että karjalaisilla, võrunkielisillä ja muilla vähemmistökielten edustajilla on ollut oikeasti kielensä takia vaikea historia. Toi enkun sanonta on siinä mielessä hyvä, että kieltä ei tosiaan määrittele pelkkä kielioppi tai sanasto, vaan geopoliittiset seikat. Aina voi jäädä vääntämään siitä, onko se savo nyt eri kieltä kun siihen kuuluu omanlaisiaan rakenteita, tai olisiko karjala tai meänkieli nyt kuitenkin "vain" suomen murre. Kieli määritellään kuitenkin funktionaalisesti: onko sillä yhtenäinen käyttäjäryhmä, onko sillä rajattu käyttöalue, jne. Tämähän on juuri gradun aihe, eli miten nuo vähemmistökielet ovat taistelleet asemansa tunnustetuiksi kielimuodoiksi. Uskon että se on sisällöllisesti ansioitunut, mutta Koskisen perustelut murteen käytölle gradussa ikään kuin puhuvat aihetta vastaan -- nythän hän vertaa noita kieliä kielimuotoon, joka on tunnistettavasti nimenomaan murre. Rääkkyläläiset eivät ole mikään sorrettu kansa...

Samalla on toisaalta ollut kiinnostava seurata keskustelua jota se on herättänyt, ja miten tiedekunta joutuu ehkä tarkentamaan ohjeistuksiaan, kuteen dekaani haastattelussa totesi. Murteen käyttö lisäksi tuo aiheelle toki julkisuutta. Eli Koskisen "aktivismi" voi tuottaa tulosta, mikä varmaan hänen näkökulmastaan on hyvä juttu.

Toivottavasti kirjavinkeistä on jotain iloa! Itse asiassa päädyin tässä just lukemaan uudesta Hesarista juttua Katja Ketusta. Unohtui täysin, vaikka taitaapa olla tunnetuin murteella(kin) kirjoittava kirjailija tällä hetkellä.

[extrapenguin]

Olenpas tässä koko päivän yrittänyt miettiä, mitä tähän lisäisi, mutten mitään ole keksinyt. Jos länsi- ja itämurteiden rajalla kulkisi myös valtionraja, kaipa suomen murrejatkumo olisi jakautunut kahdeksi kieleksi virallisesti eikä yhditetty yhdeksi. (Tai rajaukset olisi tehty eri kohdista – meänkieli ja karjala eivät ole tietääkseni tajuttavia suomen yleiskieltä taitavalle, mutten tiedä, kuinka suuri kielimuuri esiintyisi ko. kielen ja lähimmän suomeen luetun murteen taitajan välillä. Murrejatkumon rajaus eri kieliin on aina jokseenkin mielivaltainen ja tapahtuu lähinnä geopoliittisten rajojen kohdilta.) Gradu olisi kyllä ollut uskottavampi oikealla kieleksi määritetyllä vähemmistökielellä, tai vähemmistökielellä, jonka puhujat eivät vielä ole saaneet sitä virallisesti kieleksi julistettua. Rääkkyläläiset eivät tähän leikkiin tietääkseni ole ryhtyneet.

Keskustelusta jäin paitsi hesarin artikkelia lukuunottamatta; muistatko, missä tätä olisi käyty? Taisin olla kiven alla sen jälkeen, kun aihe nostettiin pöydälle.

Laitanpas Katja Ketunkin korvan taakse!

[sewn]

Eipä mitään, mun oma kommentti oli lähinnä tuollaista yöllistä jaarittelua muutenkin. :)

Julkista keskustelua on ollut muissakin lehdissä, esim. Savon Sanomissa, mutta lähinnä tosiaan Hesarissa missä vastineralli näköjään edelleen pyörii. Koskisella on itsellään aktiivinen fb-sivu (on siellä nimellä Jani Koskiin, savolaisessa muodossa). HS:n juttu ilmestyi joulun alla, joten eipä tätä monta viikkoa ole vielä jatkunut. Olen siis itse kielitieteen opiskelija HY:lla, joten mulla on vähän niin kuin sisäpiirin (LOL) vinkkeli keskusteluun. Siksi tämä tuntuu varmaan itsestä jotenkin isolta jutulta, josta "kaikki" puhuvat... Akateeminen putkinäkö!

[extrapenguin]

Ai niinkin tuore? Pitäisi ehkä lukea aikaleimoja joskus. :D Muistelin, että jonain kotikotokäyntinä siihen ensimmäistä kertaa törmäsin, mutta olin muistelevinani, että se olisi ollut kevätkesästä eikä nyt. Oma akateeminen kuplani on kovin eri sorttia (tekniikan ala), eikä kulttuurillisesta omimisesta kuule juuri mitään koskaan.